Unelmista totta

Moikka!

Rakastan lukea erilaisia tarinoita ja kertomuksia siitä, kuinka joku on uskaltautunut tehdä haaveistaan totta ja heittäytynyt unelmien vietäväksi.

Näitä tarinoita lukiessani olen itsekkin unelmoinut siitä päivästä, että uskaltaisin jättää päivätyöni ja heittäytyä yrittäjäksi.

Päätöksen tekeminen ei ole ollut helppoa ja sen tekemiseen vaadittiin paljon ponnisteluita ja harkintaa...

Nyt kerron teille oman tarinani siitä, kuinka unelmastani tuli totta ja rohkea päätös toi minut tilanteeseen, jossa nyt olen.

Kun minulta lapsena kysyttiin, mikä sinusta tulee isona, taisin vastata että sama kuin äitini on;

eli yrittäjä.

Äitini oli yrittäjä ja sain seurata hänen työtään hyvin läheltä. Pienenä osallistuin yrittäjän arkeen äidin työpajassa leikin kautta. Ehkä eniten nautin kuitenkin siitä, että sain viettää äidin kanssa päivät kotona, koska yrittäjyys mahdollisti sen, että työhuone sijaitsi kodin läheisyydessä.

Äidin työn merkitys korostui myöhemmin äidin menehdyttyä ja unelmien seuraaminen sai uuden merkityksen. Koin, että on yhä tärkeämpää tehdä sellaista työtä jota rakastaa ja muutenkin pyrkiä tekemään jokaisesta päivästä nautittava.

Muotoilijan opinnot vahvistivat, että olin matkalla sinne, missä jonain päivänä haluan olla.

Sisustussuunnittelijana sain tehdä juuri sitä, mistä pidän. Päivätyöt opintojen jälkeen maistuivat hyvin ja ymmärsin ettei onnellisuus ole yrittäjyydessä - työ ja arki voi olla nautinnollista myös toisen palkkalistoilla.

Päästin irti ajatuksesta, että minunkin tulee olla yrittäjä, koska äitinikin oli.

Jossain vaiheessa työarki alkoi kuitenkin tuntua tasaiselta ja kaipasin työhön uusia muotoja.

Kävin itseni kanssa keskusteluita siitä, mikä mättää. Pohdin tarkkaan, mitkä seikat olivat sellaisia joita työhöni kaipasin ja ynnättyäni ajatuksiani hoksasin, että kyse oli unelmastani, jonka olin hetkeksi sivuttanut.

Pohtiessani seikkoja mietin tarkkaan, olisiko ulottuvillani sellaista työtä tarjolla, jossa nämä omat odotukseni täyttyisivät.

Päälimmäisenä kaipasin työhöni joustavuutta työaikoihin, monipuolisuutta, vaihtelevuutta ja luovuutta. Halusin myös pystyä kehittymään työssäni ja oppia uutta. Tavoitteeni oli pystyä antamaan asiakkailleni enemmän ammattiosaamisestani, kuin mitä päivätyössäni pystyin sillä hetkellä antamaan.

Ymmärsin että yrittäjänä pystyisin toteuttamaan rakastamaani työtä näillä ominaisuuksilla.

Nämä pohdiskelut kestivät vuosia. En halunnut luopua työstäni väärin perustein vaan halusin olla varma että päätökseni ryhtyä yrittäjäksi tulisi olemaan oikea ja että olisin yrittäjäksi niin valmis kuin vain mahdollista. Annoin itselleni aikaa pohtia asiaa ja välillä lupasin itselleni myös aikalisän ajatuksistani, koska pohdinnat kävivät välillä raskaiksi.

Kävin itseni kanssa keskusteluja (juttelin asiasta läheisille ystäville ja perheelle).

Käänsin ja väänsin mahdollisuuksia, pohdin riskejä ja samalla vertasin kaikkea omaan hyvinvointiini ja onnellisuuteeni. Ja kyllä - välillä mietin minkä neuvon äitini olisi minulle antanut pohdiskelujen hetkellä.

Kun vihdoin tuli se hetki, että olin varma päätöksestäni ja irtisanouduin päivätyöstäni, oli kuin myrsky olisi tyyntynyt. Itseni kanssa käydyt keskustelut ja pelot yrittäjyyteen heittäytymisestä lakkasivat ja olin varma, että tämä on se mitä haluan.

Päätöksen tekeminen oli kestänyt kauan ja vaikeaksi sen teki osittain se, että edelleen nautin päivätyöstäni. Erityisesti nautin työtovereiden seurasta, sisustussuunnittelijan työstä ja asiakkaistani...

Se ei kuitenkaan riittänyt ja jotain jäi puuttumaan.

Nyt olen toiminut päätoimisena yrittäjänä maaliskuusta alkaen ja nauttinut päivistäni todella paljon.

Pelot yksin puurtamisesta ovat olleet turhia, sillä edelleen teen yhteistyötä vanhojen asiakkaitteni ja työnantajani kanssa. Vanhat työtoverit ovat pysyneet ystävinäni ja olemme lähes päivittäin yhteydessä.

Olen saanut huomattavan määrän positiivista palautetta ihmisiltä. En voi sanoin kuvailla, kuinka häkeltynyt olin siitä palautteen määrästä ja luonteesta jota vanhasta työpaikastani sain kollegoiltani.

Päätöstäni siirtyä yrittäjäksi kannustettiin ja sain valtavan määrän tsemppiviestejä.

Parasta yrittäjyydessä on se, että...

Työnkuvani on monipuolistunut ja jokainen työpäiväni on erilainen.

Saan itse päättää työnmäärästä, jota vastaanotan ja näin en koe olevani liian kiireinen.

Aloitan työpäiväni aikaisin aamulla ja saatan pitää päivällä tauon esimerkiksi urheilulle, jos mahdollista, illalla voin sitten jatkaa työpäivääni.

Voin tehdä töitä kotitoimistosta käsin ja voin määritellä vapaapäiväni itse.

Projektien kautta voin kehittää ammattiosaamistani ja olen innoissani kaikista niistä mahdollisuuksista, joita minulla on itseni kehittämisessä.

Olen tavannut jo lyhyen ajan aikana paljon uusia, upeita oman alansa ammattilaisia ja saanut uusia ystäviä.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että olen onnellinen saadessani toteuttaa unelmaani!

(Kuvat lainattuja).

-Ilona-